Uuteen vuoteen ladataan yleensä paljon odotuksia ja vuoden alku onkin hedelmällistä maaperää erinäisille skarppausyrityksille. Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, koska suoraan sanottuna mikään asia ei ole tuntunut niin tärkeältä ja välttämättömältä. Niin oli tarkoitus lusia myös tämä vuosi, kunnes Helsingin Sanomien kolumni (30.12.2018) kiireettömän vuoden viettämisestä kolahti.
Kolumnin innoittamana lupaan, että minulla ei ole kiire tänä vuonna ja olen läsnä jokaisessa kohtaamisessa juuri keskustelukumppaniani varten, olipa se sitten asiakas tai kollega. Helppoa tämä ei tule joka hetki olemaan; äskenkin käsi meinasi jo hakeutua puhelimelle, kun kollega kertoi joulukuulumisistaan lounaalla. Pysyn kuitenkin tiukkana lupauksessani, ja saan siitä uutta puhtia!
Kullan kallis työyhteisö
Kiireetön vuosi ei tarkoita, että tekisin vähemmän asioita tai pienemmällä teholla töitä, päinvastoin. Jotta pystyisin pitämään kiinni lupauksestani, työyhteisöni rooli on elintärkeä. Uskallan väittää, että rohkeus sanoa, kun tarvitsee apua ja omien heikkouksien näyttäminen tekevät työnteosta tehokkaampaa ja lopputuloksesta laadukkaampaa.
Funnelin suurin voimavara on työyhteisö, jossa voi rohkeasti ja rehellisesti olla oma itsensä. On hienoa työskennellä asiantuntijoiden ympäröimänä, joista tulee ensimmäisenä mieleen sana ’tinkimättömyys’. Olen myös erittäin innoissani siitä, että kasvavaan joukkoomme liittyy tammikuussa kaksi uutta kollegaa. Näillä taustavoimilla kiireettömästä vuodesta kiinnipitäminen näyttää hyvinkin valoisalta!
Toivotan kaikille kiireetöntä ja menestyksekästä vuotta 2019.
